Tuntureilta työhön

Kilpisjärvi eli alkutalvea. Tuntureilla kahlasimme lumessa. Huiputimme lähes tonnisia tuntureita. Meitä "hurahtaneita" oli 15 eri-ikäistä. Teimme ikimuistoisen retken Norjaan. Kiipesimme Signaldalenin laaksoa kohisevan joen reunaa 700 metrin korkeuteen, jossa yövyimme Gappohyttanin majalla. Norjan puolella oli vielä lempeä syksy (Golfvirran ansioita). Majalla oli talvi: hyytävä tuuli, lunta, tähtitaivas ja revontulia. Laskeutuessamme takaisin, alemmas, meitä ympäröivät erivivahteiset ruskeat tunturien kyljet ja hurjat lumen peittämät huiput.

Norjan tunturituvat ovat luku sinänsä, suomalaisiin verrattuna. Siistejä, hienot astiastot, tauluja seinillä, hyvät sängyt, patjat ja pussilakanat. Kaasuliedet kokkaukseen ja erittäin nopea kamiina, joka lämmittää mökin hetkessä.

Biologisen aseman rantasauna ja kastautuminen Kilpisjärvessä kruunasi retken. Kylmänsieto kehittyy: aamu-uijien määräkin lisääntyi loppua kohti. Meitä kylmäuijia "syntyi" monta lisää. Ja lapinhulluus taisi iskeä toden teolla muutamaan nuorison edustajaan.

Tänään aloitan taas tietokoneiden ja Internetin käytön kurssin seniori-ikäisille. Innostuneita riittää ja aika monet hankkivat tietokoneen kotiin. Vain harjoittelemalla oppii - ja monet innostuvat ja ryhtyvät perehtymään Internetin ihmeelliseen maailmaan. Sähköpostikursseillekin riittää väkeä.

Ikäihmisten opettaminen on innostavaa, oppimisen ilo on aina mukava kohdata. Varsinkin kun työhoni kuuluvat myös yläkoulujen luokkakäynnit ja opiskelijaryhmät. Ne vaativat toisenlaista otetta eikä oppimisen iloon ja kiinnostukseen kovasti törmää. Muuten olen sitä mieltä, että ei tiedonhakuosaaminen synny sillä, että mesettää ja pelaa nettipelejä. Tiedonhaku vaatii erilaista osaamista. Sille pitää myös olla tarve - ei sitä huvikseen viitsi harrastaa.