Korkeita paikkoja

Vuorella on hieno seistä, jos on kiivennyt sinne omin jaloin...,

Tuntureilta työhön

Kilpisjärvi eli alkutalvea. Tuntureilla kahlasimme lumessa. Huiputimme lähes tonnisia tuntureita. Meitä "hurahtaneita" oli 15 eri-ikäistä. Teimme ikimuistoisen retken Norjaan. Kiipesimme Signaldalenin laaksoa kohisevan joen reunaa 700 metrin korkeuteen, jossa yövyimme Gappohyttanin majalla. Norjan puolella oli vielä lempeä syksy (Golfvirran ansioita). Majalla oli talvi: hyytävä tuuli, lunta, tähtitaivas ja revontulia. Laskeutuessamme takaisin, alemmas, meitä ympäröivät erivivahteiset ruskeat tunturien kyljet ja hurjat lumen peittämät huiput.

Norjan tunturituvat ovat luku sinänsä, suomalaisiin verrattuna. Siistejä, hienot astiastot, tauluja seinillä, hyvät sängyt, patjat ja pussilakanat. Kaasuliedet kokkaukseen ja erittäin nopea kamiina, joka lämmittää mökin hetkessä.

Biologisen aseman rantasauna ja kastautuminen Kilpisjärvessä kruunasi retken. Kylmänsieto kehittyy: aamu-uijien määräkin lisääntyi loppua kohti. Meitä kylmäuijia "syntyi" monta lisää. Ja lapinhulluus taisi iskeä toden teolla muutamaan nuorison edustajaan.

Tänään aloitan taas tietokoneiden ja Internetin käytön kurssin seniori-ikäisille. Innostuneita riittää ja aika monet hankkivat tietokoneen kotiin. Vain harjoittelemalla oppii - ja monet innostuvat ja ryhtyvät perehtymään Internetin ihmeelliseen maailmaan. Sähköpostikursseillekin riittää väkeä.

Ikäihmisten opettaminen on innostavaa, oppimisen ilo on aina mukava kohdata. Varsinkin kun työhoni kuuluvat myös yläkoulujen luokkakäynnit ja opiskelijaryhmät. Ne vaativat toisenlaista otetta eikä oppimisen iloon ja kiinnostukseen kovasti törmää. Muuten olen sitä mieltä, että ei tiedonhakuosaaminen synny sillä, että mesettää ja pelaa nettipelejä. Tiedonhaku vaatii erilaista osaamista. Sille pitää myös olla tarve - ei sitä huvikseen viitsi harrastaa.

Kohti pohjoista

Bloginpito ei ole oikein edistynyt lomien välillä. Olen nyt lähdössä syyslomalle, Kilpisjärvelle vaeltamaan, toki vain päivävaelluksille.

Kilpisjärvellä pääsee iltaisin saunaan ja kastautumaan Kilpisjärven vilvoittavaan veteen. Useimmat on kauhusta kylmiä, kun kerron aikeistani. Vanhalle avantouimarille ajatus on pelkästään houkutteleva. Katsotaan nyt, pystyisikö pistämään varpaansa Jäämereen, jotta voisi kehua uineensa siinäkin. Uinti (tai kastautuminen) kylmiin vesiin lienee samanlainen rajojen kokeilukeino kuin maratoonijuoksu - tosin ei tarvita merkittävää harjoittelua etukäteen - rohkeutta vain.

Kylmäuinnilla saavuttaa euforisen tilan. Joidenkin mielestä se myös estää flunssia. Olen tavannut useita, jotka jäävät kerralla koukkuun. Ja jotkut pystyvät kellumaan avannossa hämmästyttävän pitkään. Avantouinti kehittää ns. ruskeaa rasvaa, joka lämmittää kylmillä säillä. Mutta silloin avantouintia on harrastettava tosi aktiivisesti.

Lahdessa ei liene semmoista avantouintipaikkaa, jossa pääsisi myös lämpimään saunaan. Toki tiedän, että joidenkin oikeaoppisten mielestä lämmin sauna ei kuulu asiaan ollenkaan. Mutta vanhemmiten ei aina ole niin oikeaoppinen!